Aitous on kauneinta mitä tiedän.

Olen Mimmi.

Intuitiivi ja henkinen valmentaja.

Oma ammatillinen taustani on oppimisen ohjaamisessa ja luovassa kasvatuksessa, joiden oppeja soveltamalla koin itse suuren kokonaisvaltaisen voimaantumisen useita vuosia sitten. Ja samalla tiellä olen edelleen.

On hienoa huomata, että nykyaikana meillä on paljon tietoisia vanhempia. Tätä samaa tietoutta hyödyntäen myös meillä aikuisilla on mahdollisuus vapautua sukupolvelta toiselle kulkeneista taakkasiirtymistä ja vapauttaa luontainen elinvoimamme.

Suurin yksittäinen, melkeinpä kaikilla eri elämänalueilla ja myös kehotasolla oireillut haaste omassa elämässäni on ollut herkkyys. Elämäni alkutaipaleella en ymmärtänyt tätä supervoimaani, johon intuitiokin olennaisesti liittyy, vaan koin sen enemmänkin heikkoutena ja uhkana. Tämä yhdistettynä lapsuudessa sisäistettyyn turvattomuuden tunteeseen sai minut uskomaan että herkkyyteni on ominaisuus jota minun tulee vastustaa kaikin voimin jotta ylipäätään selviän hengissä elämästä. Mutta kuinka ollakkaan ja kuinkas kävikään, tämä oma suorittamiseni ajoi minut lopulta uupumukseen ja masennukseen, jonka läpi käytyäni tiesin että jonkin täytyy muuttua.

Noihin aikoihin olin juuri valmistunut kuvataiteilijaksi, tullut ensimmäistä kertaa äidiksi ja samaan aikaan opiskelin kasvatusalaa. Kehityspsykologian tunnilla opettajani suositteli meille Ben Furmanin kirjaa “Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus”. Kirjan nimi puhutteli minua syvällisesti. Minussa heräsi kysymys ja toivo. - Voisiko asia todella olla niin, että se mistä tulen ei määrittelekään sitä mitä olen ja mihin voin elämässäni mennä?

Esikoiseni syntymä sai minussa alulle valtavan muutosvoiman: Kun katsoin noita pieniä viattomia kasvoja ja sitten suurta kylmää maailmaa, pelkäsin menettäväni sille kaiken sen mikä tekee lapsestani sen ihanan olennon kuka hän on: Herkkyys, aitous, luovuus, uteliaisuus, peloton rakkaus, vapaus, ilo ja ihmettelyn taito.

Perehdyttyäni erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden ohjaamiseen oivalsin tässä vaihessa kaksi tärkeää asiaa:

Ensinnäkin: Lapsi oppii ensisijaisesti esimerkin ja kokemuksen kautta, joten jos haluan että oma lapseni oppii arvostamaan herkkyyttään ja kasvamaan siinä aidosti voimakkaaksi, ei ole mitään hyötyä huudella ohjeita kentän reunalta, vaan minun on näytettävä esimerkkiä itse. Minun on siis käytävä prosessi läpi, löydettävä oma voimani ja seisottava siinä.

Toisena, mutta ei mitenkään vähäisempänä, minun on tutkittava luontaista tapaani oppia ja lähestyttävä sitä vahvuuksien kautta.

Toisin sanoen: Sekä koulu- että yhteiskuntajärjestelmämme painottavat paljon matemaattista ja ns. loogista älykkyyttä. Älykkyyden muotoja on kuitenkin olemassa lukuisia muitakin, joista omani painottuu paljoltikin intuitioon, tunneälyyn ja luovuuteen. Siis syvään ja ikiaikaiseen feminiiseen viisauteen.

Matemaattisen ajattelun painotus koulutusjärjestelmässämme saa erilaisia vahvuuksia omaavat tai eri tavoin oppivat kuitenkin helposti tuntemaan riittämättömyyttä ja kuvittelemaan itsensä heikoksi tai tyhmäksi, vaikka tämä ei voisi olla kauempana totuudesta.

- Herkkyyteni vastustamisen sijaan minun oli siis suhtauduttava siihen suurimpana voimanani.

Ja kuinka ollakaan. Nyt kirjoittaessani tätä reippaasti yli kymmenen vuotta myöhemmin voin sanoa, että kuljettuani oman muutoksen matkani intuitiotani kuunnellen ja tätä voimaani kunnioittaen, se todellakin todellakin on juuri sitä.

Olen äärimmäisen kiitollinen ja iloinen voidessani toimia kutsumusammatissani ja saadessani jakaa näiden vuosien aikana sekä oman prosessini, että asiakastyön kautta löytämiäni ratkaisuja luonnolliseen voimaantumiseen ja eheytymiseen.

Opiskeltuani kokonaisvaltaisesti erilaisia parantamistaiteita monia vuosia (näistä lisää alempana) olen löytänyt oman paikkani intuitiivisen valmennuksen ja sisäisen lapsen eheyttämisen parista.

Aivan kuten lapset kokevat maailman kokonaisvaltaisesti, myös sisäisen lapsen kanssa työskenneltäessä olen todennut kokonaisvaltaisen lähestymistävan toimivimmaksi.

Suurimpia henkisiä opettajiani itselleni on olleet ihmissuhteet, suhde omaan kehooni, luontoon, herkkyyteeni ja luovuuteeni.

Paradoksaalisesti ne asiat missä olemme vahvoja, ovat monesti myös niitä joita olemme itse joutuneet opettelemaan myös eniten. Nämä kaikki ovat siis asioita joihin itse olen omassa elämässäni työstänyt suhdettani paljon ja jotka kaikki ovat minulle syvästi merkityksellisiä. Asioita joiden kautta peilaamalla olen oppinut asioita itsestäni ja maailmasta ja siitä minkälaista muutosta minä henkilökohtaisesti haluan olla täällä luomassa. Sekä asioita joilla on omassa elämässäni ollut vahvasti parantava vaikutus.

Kasvaminen ei ole aina helppoa, mutta kun elämä heittää haasteitaan on loppupeleissä aina itsestä kiinni miten niihin suhtautuu. Näkeekö haasteet esteinä jotka pysäyttävät, vaiko kivinä joista muodostuu nousemalla niille yksi kerrallaan ne omat portaat menestykseen.

Minulla itselläni tuppaa olemaan sellainen ominaisuus, että herkkyydestäni ja valtavasta empaattisuudestani huolimatta kun jotain päähäni saan, niin olen hirmuisen itsepäinen sen kanssa. 😂

Joskus polkuni alkuvaiheessa näin vision maailmasta jossa aitouden, herkkyyden ja ihmisyyden voima ja arvo todella oivalletaan. Ja samalla polulla, saman arvon takana seison vahvasti edelleen.

Suurimpia oppeja minulle, vahvasti feminiinienergiaa ilmentävänä ihmisenä on ollut oman maskuliinienergiani vahvistaminen terveellä tavalla. Jotta herkkyys voi olla se voima mikä se todella on, tarvitsee se tuekseen vahvat rajat ja luottamuksen.

Rajat ja rakkaus,

Lujuus ja lempeys,

Luovuus ja läsnäolo

on ne sisäisen vanhemmuuden elementit jotka minulla itsellä on tehneet suurimman muutoksen kohti voimakkaampaa ja virtaavampaa olemista, rakkautta ja tasapainoa.

Ihanaa kun olet siinä ja sinä juuri sellaisena kuin olet nyt.

Kiitos! 💚